10.12. Jouluhalko

KUNNIOITTAA TOISTA IHMISTÄ JA RAKENTAA YSTÄVYYTTÄ YLI RAJOJEN

Partiolaisilla on seitsemän ihannetta. Ihanteet tulevat mukaan pikku hiljaa, eli

  • sudenpennulla on kaksi ihannetta: kunnioittaa toista ihmistä ja rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä
  • seikkailijoilla mukaan tulee kolmas olla luotettava
  • tarpojilla neljäs rakentaa ystävyyttä yli rajojen
  • samoajilla viides tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen
  • vaeltajilla loput kaksi kehittää itseään ihmisenä ja etsiä elämän totuutta.

Erityisesti joulun aikana puhutaan paljon toisen ihmisen huomioimisesta, mihin myös partioihanteet kannustavat meitä päivittäin. Siksi Halkoja haastaa tänään kaikki tekemään jonkun pienemmän tai isomman teon, jossa toteutuu ihanne kunnioittaa toista ihmistä tai rakentaa ystävyyttä yli rajojen.

IMG_6099

Jos haaste tuntuu vaikealta, tässä muutama idea, mitä voisit tehdä:

  • Avaa ovi jollekulle, jonka kädet ovat täynnä.
  • Ole kohtelias: kiitä koulun keittäjää tai kaupan kassaa.
  • Kerro kaverille hänen hyviä piirteitään.
  • Kuuntele, jos joku kertoo sinulle juttua. Laita siksi aikaa puhelin pois ja ole oikeasti läsnä.
  • Hymyile myös niille, jotka eivät ole parhaita kavereitasi.
  • Huomaatko välitunnilla tai työpaikan lounastauolla jonkun, joka on yksin? Mene rohkeasti juttelemaan hänen kanssaan!

Hymyn saaminen toisen ihmisen huulille on yksi parhaita lahjoja, mitä voit hänelle antaa.

IMG_7221

Hyvää joulun odotusta,
Toivoo Halkoja

ps. Käy kurkistamassa jo ilmestyneet ihannehalot:

Kunnioittaa toista ihmistä
Rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä osa 1
Rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä osa 2

Rakasta luontoa ja suojele ympäristöä #2

Viime ihannehalossa (joka ilmestyi viime keväänä, heh) puhuttiin siitä, mitä eroa luonnolla ja ympäristöllä on ja miksi niitä pitää suojella. Edellisen ihannehalon pointti olikin, että kumpikin on partiolaiselle tärkeä.

Tässä halossa on listattuna kymmenen konkreettista ajatusta siihen, mitä sä voisi tehdä rakastaaksesi luontoa ja suojellaksesi ympäristöä. Voit soveltaa eri kohtien ajatuksia juuri niin kuin itse haluat, tai sitten valita yhden tai vaikka kaikki niistä haasteista, joita olen tähän listannut.

DSC08109

1. Mene luonnon luokse.

Rakkaus syntyy kanssakäymisestä. Tämä pätee kaikkeen: mitä enemmän tutustut vaikkapa johonkin uuteen tyyppiin, sitä enemmän (ainakin useimmiten) alat myös pitää hänestä. Mitä pidempään harrastat jotain harrastusta, sitä enemmän luultavasti pidät siitä. Joten loogisesti – mitä enemmän liikut luonnossa, sitä enemmän alat pitää siitä. Luonnosta tulee tuttu ja sitä myötä myös rakas.

Haaste: Kokeile viikon ajan ottaa joka päivä vähintään yksi kuva itsestäsi eri paikoissa, jossain luonnon keskellä.  

2. Tutustu kasveihin ja eläimiin.

Luontoon on kiva lähteä vain kävelemään, mutta luonnossa liikkumisesta saa vielä enemmän irti silloin, kun tietää, mitä ympärillä on. Ainakin mun mielestä on kiva bongailla eri kasveja ja lintuja, jotka osaan nimetä. Ja luonnossa on niin paljon eri lajeja, ettei oppiminen ihan parissa päivässä tai edes parissa vuodessa pääse loppumaan.

Haaste: Ensi kerralla, kun menet metsään, ota mukaan vaikka jokin kasvi- tai lintukirja, ja koita tunnistaa eri lajeja. Ja jos kirjaa ei löydy, niin voit vaikka etukäteen etsiä netistä jonkun kasvin, ja koittaa löytää sen sitten myös luonnosta.

3. Opi tuntemaan lähiluontosi.

Vanha sananlaskukin sanoo, ettei kannata lähteä merta edemmäs kalaan. Miksi siis mennä metsää edemmäs luontoon? Eikä luonnon tarvitse välttämättä edes olla metsää! Se voi olla merenrantaa myöten kulkeva rantaraitti,  järven kaislaranta tai vaikka lintutorni. Löydä oma lähilempipaikkasi. Lähelle on helppo mennä.

Haaste: Lähtekää koko perheen voimin käymään lähiluonnossa.

4. Näe luonto mahdollisuutena.

Viikonloppu eikä mitään suunnitelmia? Vapaa iltapäivä, ja tekisi mieli tehdä jotain, muttei oikein tiedä mitä? Mene metsään. Tee vaikka parin tunnin retki Nuuksioon tai Sipoonkorpeen, tai lähde saaristoveneellä Espoon edussaariin. Jos aikaa on enemmän, pakkaa mukaan ystävä sekä rinkka tai reppu, ota mukaan teltta tai riippukeinu ja vietä yö tähtitaivaan alla nuotion loimussa. Ja jos aikaa on vähemmän, nappaa ystävä tai perheenjäsen mukaan lyhyemmälle metsäretkelle. (Vinkki: pieni eväs tekee metsäretkestä vieläkin kivemman, mutta muista tuoda roskat kotiin.)

Haaste: Kokeile mahduttaa vielä yksi metsäretki tälle vuodelle!

5. Nauti.

Nauti luonnosta. Luonto tekee meille niin hyvää – se auttaa keskittymään, lieventää stressiä ja synnyttää luovuutta. Nyt syksyisessä luonnossa erityisen kaunista ovat ruskan eri sävyt sekä voimakas syksyn tuoksu. Sääennusteet näyttävät lisäksi siltä, että loppuviikosta voidaan päästä nauttimaan jopa lumesta! Nuoskalumesta voi helposti tehdä lumiukkoja ja akkoja, lumilinnoja ja lumilyhtyjä. Ja jos sattuu niin, että lumi tuleekin vetenä, niin vedä kuravaatteet päälle ja kokeile, miten hauskaa lammikoissa on hyppiä.

Luonto on lisäksi niin ihmeellinen, että siitä riittää nautittavaa jokaiselle aistille. Silmillä voimme nauttia luonnon kauneudesta, korvilla kuunnella eläinten ääniä ja nenällä haistella metsän tai meren ihana (tai ehkä jonkun mielestä jopa hieman pahaa) tuoksua. Sormilla voimme koskettaa eri pintoja, kuten puuta ja kiveä. Luonnosta voi löytää myös hyviä makuja. Näin lokakuussa metsissä ei taida olla enää juuri muuta syötävää kuin sieniä, mutta ehkä omasta pakastimesta tai kaupan hyllyltä voi löytyä jokin maukas marja, mehu tai hillo nautittavaksi?

Haaste: Kokeile yhtenä päivänä nauttia luonnosta ihan jokaisella aistilla, joita sinulla on!

6. Pysähdy keräämään roskia.

Klisee, mutta oikeasti sen arvoista. Itse kävellessä pysähdyn aina poimimaan roskan maasta kun olen kävellen liikkeellä. (Pyörällä en jaksa pysähtyä, vaikka ehkä pitäisi.) Olen ottanut periaatteekseni, että en poimi ”likaisia” roskia (esim. tupakantumppeja), sen sijaan ”puhtaat” (kuten vaikka juuri pudonneet karkkipaperit) poimin.

Haaste: Kokeile roskien keräämistä yhden viikon ajan.

7. Liiku liikkumalla.

Lyhyet matkat kannattaa liikkua jalan tai pyörällä, pitkät matkat voi mennä vaikka bussilla. Okei, tiedän, että autolla pääsee useimmiten helpoiten ja nopeiten, ja välillä autoilu onkn ihan tarpeellista. Kuitenkin itse ainakin pidän pyöräilystä, ja välillä mieluummin pyöräilen paikasta toiseen ihan vain pyöräilyn ilosta. Ja jos ei ole kiire, niin matkanteko pyörällä voi olla puoli nautintoa.

Autoilun lisäksi myös lentäminen kuormittaa paljon luontoa. Mieti, voisiko jonkun ulkomaanmatkan sijaan lähteä vaikka kotimaanmatkalle. Toki lentäminen silloin tällöin on ihan ok, mutta aina kun sen voi välttää, tekee palveluksen ympäristölle.

Haaste: Kokeile tänä syksynä, kuinka pitkään pystyt kulkemaan lyhyet matkat pyörällä, ennen kuin lumi peittää maan. Jos haluat haastaa itseäsi vielä enemmän, voit hankkia nastarenkaat ja pyöräillä koko talven.

8. Kierrätä ja korjaa.

Joojoo, kierrättämisestä puhutaan joka paikassa. Tämä johtuu kuitenkin siitä, että kierrättäminen on tärkeää. Ainakin metallista sekä panttipulloista saadaan suurin osa materiaalista talteen, jos ne muistetaan viedä kierrätykseen. Myös muovin kierrättäminen on kehittynyt viime vuosina, ja erityisen tärkeää on viedä kierrätykseen tyhjät paristot ja toimimattomat akut sekä vanhat lääkkeet, sillä niiden päätyminen luontoon on erittäin haitallista. Pienelektroniikan kuten puhelimet voi puolestaan viedä useimpiin pienelektroniikkaa myyviin kauppoihin kierrätykseen. Näin saadaan kaikki metalliosat ja muut uusiokäyttöön.

Myös kaikki tavarat kannattaa kierrättää, jos ne vain ovat ehjiä. Esimerkiksi vaatteet ja huonekalut voi joko myydä tai lahjoittaa pois sen sijaan, että ne vain heittäisi ehjinä roskikseen tai kaatopaikalle. Tässä tapauksessa ostaminenkin on kierrättämistä: sen sijaan, että ostaisit uutta, voit käydä katsomassa, löytyykö kirpputorilta tai netin myyntipalstoilta jotain käytettyä.

Rikkinäisiä tavaroita voi myös korjata. Sauman kohdalta auenneet vaatteet saa usein melko huomaamattomasti korjattua. Sen sijaan vaikkapa polven kohdalle tulleen reiän korjaaminen paikalla usein näkyy, mutta korjaamalla vanhasta tuotteesta voi saada aika persoonallisenkin. Kaikkia tavaroita taas ei välttämättä pysty korjaamaan kotona, mutta esimerkiksi puhelimen voi viedä huoltoon tai kengät ja laukut suutarille korjattavaksi.

Haaste: Aloita tänä vuonna kierrättämään sellaista asiaa, jota teidän perheessänne ei vielä kierrätetä.

9. Vähennä turhien asioiden ostamista.

Elämme kulutuskulttuurissa, joka kannustaa ostamaan koko ajan uusia asioita. Toisinaan uusien asioiden ostaminen onkin välttämätöntä: pieneksi jääneet vaatteet täytyy korvata isommilla, uusi puhelin täytyy ostaa hajonneen tilalle ja uutta harrastusta verten saattaa joutua hankkimaan uusia tavaroita. Ja ruokaa pitää tietenkin ostaa.

Monesti kuitenkin haluamme paljon sellaisia asioita, joita ei ole aivan välttämätön ostaa. Itsekin haluaisin tällä hetkellä uudet, kivat lakanat, uuden neulepaidan, uusia kirjoja, ehkä uudet kengät… Paljon sellaista, mitä ilman hyvin pärjään, sillä tällä hetkellä minulla on sekä lakanoita, kirjoja, paitoja ja kenkiä aivan tarpeeksi. Välillä on kuitenkin kiva saada jotain uutta kotia, pukeutumista ja mieltä piristämään – ja jos jostain asiasta on oikeasti iloa ja se tulee käyttöön, niin eihän sitten ole turhaa. Miten siis voi vetää rajan siihen, mikä on turhaa?

Olen kehittänyt itselleni seuraavanlaisen kulutussäännön. Kun haluan jotain, en mene heti ostamaan sitä. Sen sijaan odotan jonkun aikaa ja pohdin, (1) tarvitsenko sitä todella, (2) tuleeko se varmasti käyttöön ja (3) saanko siitä iloa. Jos vastaan vähintään kahteen kolmesta kysymyksestä kyllä vielä odotusajan päätyttyä, annan itselleni luvan ostaa tuotteen. Odotusaika riippuu yleensä siitä, mitä vastaan ensimmäiseen kysymykseen. Mitä enemmän ajattelen tarvitsevani jotain, sitä lyhyempi odotusaika yleensä on. Esimerkiksi viime syksynä koin tarvitsevani vaatteita, ja kahden viikon odotusajan jälkeen kävin ostamassa uuden paidan, kun tulin siihen tulokseen, että se on kiva. Lakanoita sen sijaan en koe tarvitsevani niin paljoa, joten olen nyt pohtinut asiaa pian vuoden verran.

Toinen, mikä mielestäni kannattaa pitää mielessä on, että ehjän tilalle ei kannata ostaa uutta. Jos vaikkapa puhelin vielä toimii ihan hyvin, ei sen tilalle välttämättä tarvitse ostaa uutta. Jos farkut ovat vielä ehjät, ei välttämättä kannata ostaa toisia, vain hieman erilaisia tilalle.

Kaikkea ei välttämättä tarvitse edes ostaa itselle. Monia asioita voi lainana kavereilta tai sukulaisilta, ja myös Helmet-kirjastoista löytyy kirjojen lisäksi esimerkiksi soittimia, luistimia ja erilaisia pelejä lainattavaksi.

Haaste: Kun seuraavan kerran haluat jotain, mieti, (1) tarvitsetko sitä todella, (2) tuleeko se varmasti käyttöön ja (3) saatko siitä iloa. Haasta itsesi odottamaan asiaa muutaman viikon, tai vaikka jouluun asti.

10. Tuunaa.

Uuden ostamisen sijaan voit tuunata esimerkiksi vaatteita. Kuluneet farkkujen polvet voi peittää silitettävällä paikalla, tai siihen päälle voi ommella kankaasta paikan. Tylsään pipoon voi itse tehdä tupsun tai kenkiin vaihtaa uudet nauhat. Vanhasta T-paidasta voi leikata hihat pois niin, että siitä tuleekin toppi, housuista puolestaan pienellä vaivalla tehtyä shortsit.

Netistä löytyy myös paljon videoita, joissa neuvotaan, miten vaikkapa housuista saa tehtyä hameen tai t-paidasta kaulahuivin. Joissain ohjeissa neuvotaan käyttämään vain kangasliimaa, joten vähemmälläkin ompelutaidolla pärjää. Jos taas ompelu kiinnostaa, mutta kotoa ei löydy ompelukonetta, voi sellaista lainata kirjastosta.

Vanhoista vaatteista voi tehdä myös kaikenlaista muuta. Vanhasta t-paidasta saa helposti askarreltua vaikkapa kauppakassin, tyynyliinan tai hernepussin. Kivasta t-paidasta voi leikata printtikuvion irti, ja ommella sen jonnekin muualle. Vain oma luovuus on tässä rajana. (Tosin netistä löytyy paljon erilaisia vinkkejä tähänkin.)

Haaste: Etsi netistä videoita, joissa annetaan tuunaamisvinkkejä. Valitse ja toteuta yksi. Saisiko siitä vaikka hyvän joululahjan?

_Laura

Rakasta luontoa ja suojele ympäristöä #1

Tässä jatkan taas viime kuussa aloittamaani ihanne-esittelyä. Tänään vuorossa on kaikille tuttu “rakastaa luontoa ja suojele ympäristöä”. Tämä on toinen niistä ihanteista, jotka kuuluvat kaikille ikäkausille aina sudenpennuista asti. Toinen näistä on “kunnioittaa toista ihmistä”-ihanne. Voit käydä lukemassa enemmän siitä ja ihanteiden jaosta partioikäkausille edellisestä ihannehalosta.

Edellistä ihannehalkoa kirjoittaessani tuntui, että sanottavaa oli vaikka kuinka paljon. Luonnosta ja ympäristöstä kirjoittaminen taas tuntui paljon vaikeammalta. Miten sanoa niin tutusta ja läpikäydystä aiheesta jotain uutta ja mielenkiintoista? Tuntui, että kaikki tietävät, että kierrättäminen ja julkisten kulkuvälineiden käyttö on hyväksi, eikä muuta sanottavaa ole. Kuitenkin, kun aloin kirjoitella ideoita ylös, huomasin, että tämä ihannehalko alkoi paisua täysin järjettömiin mittasuhteisiin. Siksi päätin halkaista sen kahtia. Tässä halossa pohdin ympäristön ja luonnon eroa sekä sitä, mitä ne tarkoittavat partiolaisille. Seuraavassa halossa pohdin, luonnon rakastamiseen ja ympäristön suojeluun todella kuuluu ja mitä minä itse teen näiden asioiden eteen.

Luonto vs. ympäristö

Sanoina luonto ja ympäristö tuntuvat tarkoittavan aika samaa asiaa, ja ainakin minun oli aluksi vaikea hahmottaa, mikä näiden kahden sanan ero oikein on. Miksi luontoa pitää rakastaa mutta ympäristöä suojella? Eikö luontoakin pitäisi suojella? Niinpä käännyin luotettavan tietolähteen, eli Kielitoimiston sanakirjan, puoleen. Sieltä löytyi määritelmä niin luonnolle kuin ympäristöllekin.

Karkeasti sanoen luonto tarkoittaa sitä osaa maapallosta, jota ihminen ei juuri ole muokannut. Luontoa on maaperässä ja vesistöissä ja ilmakehässä. Luontoa ovat metsät ja vuoret, järvet, meret ja joet, suot ja tunturit. Luonto on jotain ihmisestä riippumatonta, jotain ikiaikaista ja sellaista, joka tulee (toivottavasti) säilymään vielä kauan sen jälkeen, kun ihminen on jo kadonnut maapallolta.

Ympäristö puolestaan on kaikki se, mikä ympäröi meitä. Meidän ympäristöömme kuuluu myös luonto, joka on kaikkialla läsnä, mutta ympäristöön kuuluu myös kaikki se, mitä ihminen on rakentanut. Fyysisen maailman lisäksi ympäristöämme on myös se kulttuuri, joka ympäröi meitä.

Kun jaottelun tekee, muuttuu ihannekin selkeäksi. Ihmisinä meidän pitää rakastaa luontoa eli sitä osaa maailmasta, joka ei ole meidän ihmisten muokkaamaa. Ympäristöä, johon kuuluu myös luonto, pitää puolestaan suojella niin, että se säilyy vielä pitkään meidän jälkeemme.

Partiolaisille sekä luonto että koko ympäristö ovat tärkeitä. Mitä olisikaan partio ilman teltassa syötyjä karkkeja ja sokerin houkuttelemia muurahaisia, aamuun asti valvottuja öitä tähtitaivaan alla tai kaatuneita kanootteja ja niiden tuomaa naurua, joka raikaa järven yli? Mitä olisivat kokoukset ilman turvallista kaupunkia, jossa voi lähteä kokeilemaan kaupunkisuunnistustaitoja tai myyntionnea adventtikalenteriaikaan? Partiolaisille niin turvallinen ja hyvinvoiva luonto- kuin kaupunkiympäristö ovat elinehtoja, mutta kuten jo ihanteesta käy ilmi, on luonnolla erityinen merkitys partiolaisille.

Partiolainen haluaa oppia tuntemaan luonnon. Luonnossa pääsee kokeilemaan omia rajojaan ja katsomaan, kuinka vähällä ihminen voi pärjätä. Toisaalta luonto houkuttelee rauhoittumaan ja keskittymään itseen ja kavereihin. Ainakin minun tulee metsässä melko helposti unohdettua puhelin rinkan tai takin taskuun sen sijaan, että jatkuvasti tarkistaisin, kuka on laittanut minulle viestin tai päivittänyt tilansa Instagramissa. Luonnon hiljaisuudessa myös ajatukset hiljentyvät.

Seuraavassa halossa käsitellään enemmän sitä, miten luontoa voi rakastaa ja ympäristöä suojella.

_ Laura

Kunnioittaa toista ihmistä

IMG_4461

Partiossa on seitsemän partioihannetta:

  1. kunnioittaa toista ihmistä
  2. rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä
  3. olla luotettava
  4. rakentaa ystävyyttä yli rajojen
  5. tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen
  6. kehittää itseään ihmisenä ja
  7. etsiä elämän totuutta.

Partiowiki kertoo ihanteista seuraavaa: ”Partioihanteisiin on tiivistetty menneiden aikojen ritareiden laki ja partion ajattomat arvot”. Käytännössä ihanteet ovat nimensä mukaisia – jotain ihanteellista, jota kohti jokaisen tulisi pyrkiä. Tämä ei ole aina ihan helppoa, mutta tavoitteena tämä on hyvä. Vuonna 2008 partioihanteet sidottiin ikäkausiin niin, että sudenpennuille kuuluu vain kaksi ensimmäistä, seikkailijoille kolme, tarpojille neljä, samoajille viisi ja vasta vaeltajille kaikki seitsemän ihannetta.

Tässä sarjassa otan aina yhden ihanteen lähikäsittelyyn ja pohdin, mitä kaikkea sen taakse kätkeytyy. En lupaa kattaa kaikkea (huh, se olisikin aika vastuu!), mutta pyrin pohdiskelemaan asiaa mahdollisimman monelta kantilta niiden kokemusten ja tarinoiden kautta, joita olen itse kokenut tai joita olen kuullut.

Aloitetaanpa sitten. Ensimmäinen ihanteemme on ”Kunnioittaa toista ihmistä”. Se on luonnon rakastamisen ja ympäristön suojelemisen lisäksi toinen ihanne, joka kuuluu jo sudenpentuikäisille, eli joka on mukana partiossa aivan alusta asti. Tämä kertoo ihanteen tärkeydestä – siihen tiivistyy jotain niin oleellista, että sen on oltava mukana koko partiopolulla. Toisaalta ihanne on mahdollista selittää ja toteuttaa hyvin konkreettisella tasolla, joten kaikkein pienimmätkin varmasti ymmärtävät sen.

Mitä toisen ihmisen kunnioittamiseen kuuluu? Aina tätä kysyessä esiin nousee vastauksena se, että kuunnellaan sitä toista ihmistä, kun se puhuu. Eli ensinnäkin ollaan hiljaa, niin että toinen saa äänensä kuuluviin, mutta sen lisäksi myös keskitytään kuuntelemaan sitä, mitä se toinen sanoo. Kuuntelemista voi ilmaista monella tavalla: katsoo puhujaa kohti sekä antaa ilmeillä ja eleillä sekä pienillä äännähdyksillä ilmi sen, että kuuntelee (tätä kutsutaan minipalautteeksi). Kuuntelemisen lisäksi toisen ajatuksille ja toiveille pitää antaa tilaa, eikä niitä saa tyrmätä heti. Pitää siis kunnioittaa paitsi sitä puhetilannetta, myös mielipidettä, vaikka itse olisikin eri mieltä.

Kuuntelemisen lisäksi myös muu huomioiminen kuuluu toisen ihmisen kunnioittamiseen. Tähän liittyy oleellisesti kaksi pientä sanaa: kiitos ja anteeksi. Toista voi kuitenkin huomioida monella muullakin tavalla. Voi avata oven, tarjoutua kantamaan kauppakassia tai auttamaan vaikka siivoamisessa.

Perheen ja ystävien huomioiminen ei kuitenkaan kata kaikkea mitä toisen kunnioittamiseen kuuluu. Tässä, kuten muissakin partioihanteissa, oleellista on se, että emme huomio vain niitä aivan niitä lähimpiä ihmisiä, vaan ihan kaikki ihmiset kaikkialla maailmassa. Tästä mieleeni on painunut tarina uimahallista. Uimahallissa kävi mies, joka sairauden tai vamman vuoksi käveli hieman hassusti. Pieninä tyttöinä sille oli tietenkin helppo hihitellä, erilaiselle ihmiselle. Tyttöjen mukana ollut äiti kuitenkin komensi tiukasti. Hän sanoi, että tyttöjen pitäisi ihailla miestä – hän kun vammastaan huolimatta käy uimahallissa pitämässä huolta itsestään ja kuntouttamassa lihaksiaan.

Toisen kunnioittamiseen kuuluu siis vahvasti myös se, että näemme muut ja etenkin erilaiset ihmiset arvokkaina. Se, että kunnioitamme muita ihmisiä emmekä naura heille tai pilkkaa heitä, on oleellinen osa partiota. Partioon kun ovat tervetulleita ihan kaikki, ja kaikkien kanssa on tultava toimeen. Ja mitä enemmän kunnioitat ystäviäsi, heidän ajatuksiaan ja piirteitään, sitä todennäköisemmin muut alkavat kunnioittaa sinua.

Muistetaan siis partioviikon hengessä kunnioittaa toisiamme ja itseämme.

_Laura

Kuva: Meissä jokaisessa on jotain samaa ja jotain erilaista.