Hyvä, paha puhelin. Puhelimen ja partion suhde tulee päivä päivältä ajankohtaisemmaksi, sillä puhelimet kehittyvät ja arkipäiväistyvät koko ajan. Yhä useammalla on älypuhelin ja useita sosiaalisen median tilejä, joiden kautta vastaanotetaan viestejä. Partion kanssa on pitkään yhdistetty sellaisia sanoja kuin erä ja luonto, ja puhelimen ja teknologian yhdistäminen näihin saattaa tuntua haastavalta. Halkoja päättikin tutkia, mikä on partion ja puhelimen suhde.
Alla kahdeksan väitettä puhelimen käytöstä partiossa, sekä oma arvioni siitä, kuinka paikkaansa pitäviä ne ovat.
Puhein ei kuulu partiokokouksiin.
Osittain totta, osittain tarua.
Partiokokous kestää meillä HaHassa puolitoista tuntia, ja sen aikaa voi ihan hyvin olla ilman puhelinta. Viesteihin, snäppeihin ja muihin vastaaminen voi odottaa siihen asti, kunnes kokous loppuu. Kolon seinältä löytyy myös kelloja, joten edes aikaa ei tarvitse tarkistaa puhelimesta. Itse ainakin olen sitä mieltä, että tekee ihan hyvää olla aina välillä kaikkien viestien tavoittamattomissa.
Sen sijaan joskus kokouksissa voidaan hyödyntää puhelinta. Puhelimen avulla voi vaikka etsiä tietoa tai sitä voi käyttää valokuvien ottamiseen. Esimerkiksi Superlaamat-seikkailijajoukkueen säännöissä lukee, että puhelinta saa käyttää aina välillä, mutta se laitetaan pois aina johtajan sitä pyytäessä.
Partiolaiset elävät vielä 90-luvulla, eivätkä tiedä, mitä kaikkea puhelimella voi tehdä.
Tarua.
Kyllä partiolaisetkin osaavat hyödyntää puhelinta. Hahassa on aktviisessa käytössä useita WhatssApp-ryhmiä niin johtajien, lasten kuin johtajien ja lasten kanssa. Lisäksi Hahalla on oma Instagram-tili, jota päivitetään puhelimien avulla.
Viime syksynä kokeilimme ensimmäistä kertaa myös seppo.io –sovellusta samoajasiirtymän yhteydessä. Sovelluksen avulla pystyimme luomaan sähköisen kartan, jonne laitoimme erilaisia rasteja, jotka avautuivat sovelluksen käyttäjien tullessa sijaintiin. Rastitehtävät olivat luovia, ja osa esimerkiksi vaati kuvan ottamista puhelimella. Kuvat tulivat pelin hallinnoijille heti nähtäväksi sovelluksen kautta, ja tehtäviä pystyi myös pisteyttämään. Kokeilu oli ensimmäinen eikä kaikki ehkä mennyt ihan putkeen, mutta sovellusta tullaan varmasti käyttämään jatkossakin.
Retkellä puhelin pitää sammuttaa ja laittaa rinkanpohjalle. Tai parempi olisi, kun sen jättäisi kokonaan kotiin.
Osittain totta.
Retkillä puhelinta harvoin tarvitaan missään, eli sen voi ihan hyvin jättää kotiinkin. Toisinaan on kuitenkin kiva ottaa kuvia retkeltä. Myös suunnistustehtävissä on kätevää, kun puhelin on mukana. Silloin mahdollisissa eksymistilanteissa on helppoa pyytää neuvoja.
Retkille on kuitenkin tultu ensisijaisesti viettämään aikaa yhdessä. Puhelin tulee siis laittaa pois kaiken yhteisen tekemisen ajaksi, jotta voidaan täysillä tehdä yhdessä niiden kanssa, jotka ovat paikalla.
Sudenpennuille puhelimen kotiin jättöä suositellaan käytännön syistä, sillä välillä puhelimista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Esimerkiksi vanhemmille soittaminen ja viestittely kannattaa tehdä johtajan puhelimella johtajan kanssa, sillä silloin myös johtaja tietää, miksi kotiin soitellaan ja osaa reagoida tilanteeseen.
On lisäksi muistettava, että partiovakuutus ei korvaa mahdollisia vahinkoja, eli jos puhelin hajoaa tai hukkuu, sen joutuu korvaamaan omasta vakuutuksesta. Tästä syystä emme erityisesti kannusta ottamaan puhelimia mukaan retkelle.
Puhelin helpottaa niin paljon elämää, karttasovelluksella pärjää eikä tarvitse opetella suunnistamaan!
Tarua.
Kaupungissa suunnistettaessa karttasovelluksista voi olla hyötyä, mutta erityisesti metsässä kartta ja kompassi peittoavat kaikki sovellukset. Karttasovellusten ongelmana on, ettei niiden GPS-signaali välttämättä ole tarpeeksi tarkka, jolloin suunnistus saattaa mennä heti alkuun pieleen. Pelkkään puhelimeen ei muutenkaan kannata luottaa, sillä akku saattaa loppua tai GPS-signaali kadota.
Vaikka retkillä puhelinta ei tarvita, leireille se pitää ottaa mukaan.
Tarua.
Leireilläkään puhelinta ei ole pakko ottaa mukaan. Vaikka joillain isommilla leireillä älypuhelimia hyödynnetään enemmän, ei niiden mukanaolo ole velvoite. Leirillekin kuitenkin usein saa ottaa puhelimen, samoilla periaatteilla kuin retkillekin.
Partiossa pärjää ilman älypuhelinta.
Totta.
Älypuhelimesta on hyötyä, ja varsinkin meidän johtajistossa suuri osa keskustelusta tapahtuu esimerkiksi WhatssAppin kautta, ja sitä varten tarvitsee älypuhelimen. Älypuhelin ei kuitenkaan ole mikään velvoite siihen, että saa osallistua partioon tai johtaa ryhmää. Tärkeät tiedot lähetetään aina myös sähköpostin kautta, ja oma aktiivisuus takaa sen, että kaikki tieto tavoittaa.
Ilman älypuhelinta en pysty seuraamaan Hahan toimintaa.
Tarua.
Hahan toimintaa pystyy hyvin seuraamaan ilman älypuhelinta. Instargam-kuvia pystyy katsomaan netin kautta, samoin Hahan facebook-sivua sekä tätä blogia. Lisäksi lähetämme muutaman kerran vuodessa uutiskirjeen, ja myös meidän nettisivuiltamme löytyy paljon tietoa lippukunnasta, ajankohtaisia aiheita sekä tapahtumia.
Ilman puhelinta on tylsää.
Tarua!
Vaikka puhelin tuottaa iloa, niin hauskaa voi todellakin pitää ilman sitä. Katso vaikka tämän halon kuvia – ainakin näillä tyypeillä näyttää olevan todella hauskaa, vaikkei puhelinta saanut käyttää koko päivän aikana, kun osallistuttiin kisoihin.
Kuvat: Kuvat viime kevään Törmä-kisasta. Partiotaitokilpailut ovat yksi niistä paikoista, joihin puhelin ei kuulu. Puhelimen käyttäminen voi johtaa tehtävän tai koko kilpailun hylkäämiseen.
_Laura
Halkoja 