Isänpäivä

Vuosikymmenen alku oli meidän lippukunnassa murroksen aikaa. Kasvu oli kovaa, mutta yksi pikku asia hidasti – ei yksinkertaisesti ollut johtajia aloittamaan uusia ryhmiä. Ainoa vaihtoehto oli yrittää hankkia mukaan uusia aikuisia, ja helpoiten se onnistui lasten vanhemmista. Ensin pyydettiin mukaan äitejä, tietenkin, ollaanhan me tyttölippukunta.

Aika kului. Kasvua tuli. Uusia johtajia tarvittiin yhä enemmän. Sitten huomattiin pyytää, ja muutama isä sanoi että joo. Voisinhan mä tulla auttamaan.

Siitä se sitten lähti. Isät tulivat mukaan, kuka johtamaan ryhmää, kuka retkelle silloin apukäsiksi. Osa isistä jatkoi sitä perinteistä auttamista retkille tuonti- ja hakurumban selvittelyssä, osa lähti mukaan vanhempaintoimikuntaan. Mukana on vuosien varrella ollut sellaisiakin miehiä, jotka eivät isiä ole, mutta isillä on kyllä ollut suurin rooli. He ovat nimittäin olleet mukana aina, silloinkin kun ei olla huomattu tai pyytää apua. Isät ovat olleet taustalla: kannustamassa ja tsempaamassa, auttamassa rinkan pakkaamisessa ja odottamassa kotona valmiin ruuan kanssa, kun retkeltä tullaan nälkäisenä ja väsyneenä.

Vaikka joku on joskus kummeksunut tyttölippukunnan lippukunnan miehiä, niin me ei. Meidän isät on ihan best. Ilman teitä me ei tultaisi toimeen.

25768857200_edf36faf3c_z

Ihanaa isänpäivää kaikille isille!

_ Laura

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s