Ystävä vuosien takaa

616244_192939070837681_1539425045_o

Pari viikkoa sitten sain Facebookissa viestin eräältä slovenialaiselta, johon tutustuin Roverwayllä 2012. Hän kuului siihen kolmikkoon, joiden kanssa taisimme viettää eniten aikaa yhdessä, mutta tuon yhdessä vietetyn viikon jälkeen minun ei ole juuri tullut pidettyä häneen – tai kehenkään muuhun siellä tutustumaani ulkomaalaiseen – yhteyttä.

Vuosien hiljaisuuden jälkeen yllätyinkin hieman hänen yhteydenotostaan. Hän kertoi olevansa tulossa Suomeen tyttöystävänsä kanssa ja kysyi, osaanko neuvoa heille hyvää majapaikkaa. Huomasin viestin vasta viime viikolla, useita päiviä sen saapumisen jälkeen, mutta vastasin, etten näin nopeasti osaa neuvoa. Samalla tiedustelin, milloin he olivatkaan tulossa Suomeen. Tänään, kuului vastaus.

Jatkoimme viestittelyä. Hän kertoi heidän löytäneen hyvän hostellin siksi pariksi yöksi, jonka he aikoivat viettää Helsingissä ja kysyi, voisinko lainata heille puukkoa (he kun eivät sitä olleet voineet kuljettaa mukana lentokoneessa), makuualustaa tai nuotiopannua. Lupasin lainata sekä puukkoa että makuualustoja, ja sovimme (muutaman mutkan) kautta tapaamisen heidän hostellilleen. Sain päivälliskutsun, mutta koska kello oli lähemmäs yksitoista illalla, jouduin kieltäytymään ja painumaan kotiin nukkumaan. Lyhyestä juttutuokiosta jäi kuitenkin hyvä fiilis. Sellainen, että olipa kiva tavata ja vaihtaa kuulumisia.

Viikon alussa viestitelymme jatkui. Tällä kertaa tavaroiden palauttamisesta. Alun perin oli ollut puhe, että he tulevat keskiviikkona takaisin pääkaupunkiseudulle ja voivat samalla palauttaa lainaamansa tavarat. Aikataulua kysyessäni selvisi kuitenkin, että he tulevat pääkaupunkiseudulle jo tiistaina. Samalla he kysyivät, josko olisivat voineet yöpyä meillä.

Niinpä eilen illalla lämmitin saunan ja katoin tavallisen kahden sijaan pöydän neljälle. Lähes vieraiden ihmisten kutsuminen kotiin jännitti (jo tavaroiden lainaaminen jännitti vähän), viikosta oli tulossa pitkä ja kaiken päälle olin todella nuhainen. Kuitenkin heti kun näin heidät hymyilemässä kaatosateessa pihalla tiesin, että oli ollut oikea ratkaisu kutsua heidät luoksemme. Vaikka ehdimme viettää vain illan yhdessä, oli mukava tavata vanha tuttu ja tutustua uuteen. Puhuimme paljon, jaoimme ajatuksia ja nauroimme. Yhden illan muistot lämmittävät toivottavasti pitkälle syksyyn, ja ehkä kohtaamme jälleen, joko Suomessa tai Sloveniassa.

Yllättävä kohtaaminen todisti sen, mitä olen jo pitkään sanonut: partiossa yksi parhaista asioista on kaverit. Yhtä parasta taitavat olla partion tarjoamat kokemukset. Jo näistä kahdesta syystä kannattaa mielestäni lähteä ulkomaille partiotapahtumaan tai kansainväliseen partiotapahtumaan Suomeen. Muiden maiden kansalaisilta oppii aina uusia asioita ja heidän kanssaan löytää uuden tavan katsoa omaa kulttuuriaan. Partiolaisten kanssa on kiva vertailla eri tapoja harrastaa partiota.

Jos ulkomaan partioreissut alkoivat kiinnostaa, niin kannattaa pitää Halkoja seurannassa. Meidän samoajavartiomme Ankka nimittäin osallistui tänä kesänä järjestetylle Roverwaylle Alankomaissa, ja he ovat luvanneet kirjoitella reissustaan tänne blogin puolelle.

_ Laura

Kuva Roverwayltä 2012.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s