Tässä jatkan taas viime kuussa aloittamaani ihanne-esittelyä. Tänään vuorossa on kaikille tuttu “rakastaa luontoa ja suojele ympäristöä”. Tämä on toinen niistä ihanteista, jotka kuuluvat kaikille ikäkausille aina sudenpennuista asti. Toinen näistä on “kunnioittaa toista ihmistä”-ihanne. Voit käydä lukemassa enemmän siitä ja ihanteiden jaosta partioikäkausille edellisestä ihannehalosta.
Edellistä ihannehalkoa kirjoittaessani tuntui, että sanottavaa oli vaikka kuinka paljon. Luonnosta ja ympäristöstä kirjoittaminen taas tuntui paljon vaikeammalta. Miten sanoa niin tutusta ja läpikäydystä aiheesta jotain uutta ja mielenkiintoista? Tuntui, että kaikki tietävät, että kierrättäminen ja julkisten kulkuvälineiden käyttö on hyväksi, eikä muuta sanottavaa ole. Kuitenkin, kun aloin kirjoitella ideoita ylös, huomasin, että tämä ihannehalko alkoi paisua täysin järjettömiin mittasuhteisiin. Siksi päätin halkaista sen kahtia. Tässä halossa pohdin ympäristön ja luonnon eroa sekä sitä, mitä ne tarkoittavat partiolaisille. Seuraavassa halossa pohdin, luonnon rakastamiseen ja ympäristön suojeluun todella kuuluu ja mitä minä itse teen näiden asioiden eteen.
Luonto vs. ympäristö
Sanoina luonto ja ympäristö tuntuvat tarkoittavan aika samaa asiaa, ja ainakin minun oli aluksi vaikea hahmottaa, mikä näiden kahden sanan ero oikein on. Miksi luontoa pitää rakastaa mutta ympäristöä suojella? Eikö luontoakin pitäisi suojella? Niinpä käännyin luotettavan tietolähteen, eli Kielitoimiston sanakirjan, puoleen. Sieltä löytyi määritelmä niin luonnolle kuin ympäristöllekin.
Karkeasti sanoen luonto tarkoittaa sitä osaa maapallosta, jota ihminen ei juuri ole muokannut. Luontoa on maaperässä ja vesistöissä ja ilmakehässä. Luontoa ovat metsät ja vuoret, järvet, meret ja joet, suot ja tunturit. Luonto on jotain ihmisestä riippumatonta, jotain ikiaikaista ja sellaista, joka tulee (toivottavasti) säilymään vielä kauan sen jälkeen, kun ihminen on jo kadonnut maapallolta.
Ympäristö puolestaan on kaikki se, mikä ympäröi meitä. Meidän ympäristöömme kuuluu myös luonto, joka on kaikkialla läsnä, mutta ympäristöön kuuluu myös kaikki se, mitä ihminen on rakentanut. Fyysisen maailman lisäksi ympäristöämme on myös se kulttuuri, joka ympäröi meitä.
Kun jaottelun tekee, muuttuu ihannekin selkeäksi. Ihmisinä meidän pitää rakastaa luontoa eli sitä osaa maailmasta, joka ei ole meidän ihmisten muokkaamaa. Ympäristöä, johon kuuluu myös luonto, pitää puolestaan suojella niin, että se säilyy vielä pitkään meidän jälkeemme.
Partiolaisille sekä luonto että koko ympäristö ovat tärkeitä. Mitä olisikaan partio ilman teltassa syötyjä karkkeja ja sokerin houkuttelemia muurahaisia, aamuun asti valvottuja öitä tähtitaivaan alla tai kaatuneita kanootteja ja niiden tuomaa naurua, joka raikaa järven yli? Mitä olisivat kokoukset ilman turvallista kaupunkia, jossa voi lähteä kokeilemaan kaupunkisuunnistustaitoja tai myyntionnea adventtikalenteriaikaan? Partiolaisille niin turvallinen ja hyvinvoiva luonto- kuin kaupunkiympäristö ovat elinehtoja, mutta kuten jo ihanteesta käy ilmi, on luonnolla erityinen merkitys partiolaisille.
Partiolainen haluaa oppia tuntemaan luonnon. Luonnossa pääsee kokeilemaan omia rajojaan ja katsomaan, kuinka vähällä ihminen voi pärjätä. Toisaalta luonto houkuttelee rauhoittumaan ja keskittymään itseen ja kavereihin. Ainakin minun tulee metsässä melko helposti unohdettua puhelin rinkan tai takin taskuun sen sijaan, että jatkuvasti tarkistaisin, kuka on laittanut minulle viestin tai päivittänyt tilansa Instagramissa. Luonnon hiljaisuudessa myös ajatukset hiljentyvät.
Seuraavassa halossa käsitellään enemmän sitä, miten luontoa voi rakastaa ja ympäristöä suojella.
_ Laura
Halkoja 
3 vastausta artikkeliin “Rakasta luontoa ja suojele ympäristöä #1”