Hallitus 2018 esittäytyy

Haukkavuoren Haltioiden hallitukseen kuuluu vuonna 2018 lippukunnanjohtaja, viisi varsinaista jäsentä, yksi varajäsen ja sihteeri.


Lotta, lippukunnanjohtaja

lotan kuva

Moi!
Mä oon Lotta ja toimin tällä hetkellä HaHan lpkj:na eli lippukunnanjohtajana. Lippukunnanjohtajana suunnittelen hallituksen ja koko lippukunnan toimintaa sekä parhaani mukaan myös toimeenpanen asioita. Olen toiminut hallituksessa ainakin vuodesta 2014, mutta en valitettavasti muista tarkkaa vuotta jolloin aloitin hallituksessa. Partion aloitin aikanaan ala-asteella ja nyt partioharrastusta on kokonaisuudessaan takana reilu 13 vuotta.

Omassa lippukunnassa toimin lpkj:n pestin lisäksi akelana eli johdan sudenpentuja, mutta minulla on pesti myös piirileiri Kliffalla, missä toimin ELLI:n alueen kylämestarina. Partiossa parasta on heti kavereiden jälkeen projektit, sekä partiokisat! Näissä pääsee haastamaan itseään ja oppimaan uutta sekä itsestä, muiden kanssa toimimisesta että isojen kokonaisuuksien hoitamisesta. Lisäksi partion kautta olen päässyt matkustamaan ja tutustumaan partiolaisiin myös muualta kuin Suomesta. On mahtavaa, kun on kavereita nykyisin ympäri maailmaa. Kuva on Japanin Jamboreelta 2015.

Erika, apulaislippukunnanjohtaja ja pestijohtaja

BreezeMoikka! Oon Erika ja oon ollu partiossa kohta 13 vuotta ja hallituksessa reilut kaksi vuotta. 

Toimin hallituksessa varapuheenjohtajana ja lippukunnan pestijohtajana, joten tuon hallitukseen myös kuulumisia johtajiston kouluttautumisesta ja pestauksista. 

Hallituksen lisäksi johdan Pistepirkkoja, olen Natchokikien tarpojaluotsi, mukana ansiomerkkitoimikunnassa ja käyn omissa vaeltajakokouksissamme. Kliffalla olen ollut tekemässä ennakkotehtäviä ja toimin leirilippukunnanjohtajana. 

Mun mielestä partiossa parasta on kaverit, kaikki uudet kokemukset ja se, että yksikään päivä ei ole samanlainen. Yhtenä päivänä saattaa olla Japanissa juoksemassa luotijunaan ja toisena istuskelemassa keskellä metsää kolmannella evästauolla tunnin sisään. Joka päivä oppii jotain uutta, tapaa uusia ihmisiä ja tässä onkin vain muutama syy miksi luulenkin, etten tule lähtemään täältä kulumallakaan.

Lauha, ohjelmajohtaja

WhatsApp Image 2018-04-19 at 13.52.22

Moikka!
Oon Lauha ja toimin HaHan ohjelmajohtajana sekä hallituksessa ohjelmasta vastaavana jäsenenä. Mun tehtävä on (yhdessä muun hallituksen ja muiden johtajien kanssa) pitää huolta siitä, että kaikissa ryhmissä sekä tehdään partio-ohjelmaa että pidetään hauskaa. Tulevan kesän piirileirillä, Kliffalla, toimin meidän leirilippukunnan tarpojaikäkausivastaavana ja odotan jo innolla, mitä kaikkea hauskaa siellä pääsee kokemaan.

Aloitin partiossa samaan aikaan, kun menin kouluun eli syksyllä 2004. Mun laskelmien mukaan mulla alkaa siis ensi syksynä 15. vuosi partiossa, ihan hullua! Hallituksessa aloitin keväällä 2013 ja sitten pidin vuoden mittaisen tauon vuonna 2016. En kuitenkaan malttanut pysyä kauaa poissa vaan aloitin hallituksessa uudestaan vuoden 2017 alussa. Hallituksessa saa konkreettisesti vaikuttaa lippukunnan asioihin ja pysyy kärryillä tärkeimmistä tapahtumista. Se tuntuu etenkin nykyään tosi tärkeältä, kun asun Turussa opiskelujen takia, enkä pysty tällä hetkellä osallistumaan viikkotoimintaan.

Parasta partiossa on uudet ja vanhat kaverit ja mahdollisuus tehdä kaikkea siistiä, mitä ei muuten ehkä tulisi tehtyä. Kolme vuotta sitten osallistuin kansainväliselle Jamboree-leirille Japanissa ja tämän vuoden lokakuussa lähden vaeltamaan Nepaliin 40 muun partiolaisen kanssa. Partiossa saa ylittää itsensä aina uudestaan: olen esimerkiksi laskeutunut vesitornista Riihimäellä, tanssinut macarenaa Helsingin keskustassa eläinasussa ja tilannut Japanissa (useampaankin kertaan) ruokaa tarjoilijalta, jonka kanssa ei ollut yhteistä kieltä. Rakastan myös retkeilyä: aina, kun pääsen metsään ihan vaan viikonlopuksi, unohdan tosi tehokkaasti kaikki arjen huolet ja voin keskittyä hetkessä elämiseen. Partioon liittyminen silloin 7-vuotiaana on ehdottomasti yksi parhaista päätöksistä, jonka olen ikinä tehnyt!

Sissi, Ellin hallituksen yhteyshenkilö

image

Moikka,

mä oon Sissi (Marcelin) ja oon ollu nyt partiossa kohta 15 vuotta. Hallitukseen lähin mukaan noin pari vuotta sitten. En aluksi tiennyt yhtään, että mihin olin lähtenyt mukaan, mutta npeesti se selkeni. Hallituksessa pääsee tosi hyvin kuulemaan mitä lippukunnassa taphtuu tällä hetkellä ja mitä on tulossa. Mun pesti hallituksessa on käydä Ellin hallituksen kokuksissa ja kertoa sinne meidän lippukunnan kuulumiset ja sama tietysti toisin päin.

Lippukunnassa mä toimin myös uuden sudenpentulauman johtajana ja luotsina pistepirkkojen johtajasamoojille. Hallituksesta mainittakoon vielä sen verran, että en kadu yhtään sitä päivää kun lähin siiihen mukaan. Hallituksessa jokainen saa myös oman pestin ja se kannattaa otta ilolla vastaan ja haastaa itsensä lähteä oppimaan uutta. Sen oon myös meidän lippukunnan hallituksessa huomannut, että meillä jokainen pyrkii auttaman toista ja aina voi kysyä apua, jos ei oo varma tai ei tiedä mitä tekee. 

Elina, viestintävastaava

elinan kuva

Moi!

Olen Elina Leiniö ja mä oon nyt ensimmäistä vuotta hallituksessa. Partion mä tosin alotin jo lähes yheksän vuotta sitten. Hallituksessa mä toimin viestintävastaavana, elikkä mä päivitän nettisivuja, yritän muistutella muita johtiksia viestimään asioistaan, autan uutiskirjeen tekemisessä ja sen sellasta. Mun hallituspestin lisäksi mä vedän myös tarpojaryhmää nimeltä Liftarit ja aina silloin tällöin päivystän leirivälinelainaamolla.

Partiossa mä oon aina pitäny itteni haastamisesta ja mahtavasta seurasta. Joka pestissä tulee uudet haasteet vastaan ja niihin löydetään aina ratkaisut yhdessä. Partiossa ideana on heittäytyä ja päätyä tilanteisiin, jotka ehkä on vähän oman mukavuusalueen ulkopuolella, mutta joista saa aina ihan mahtavia kokemuksia ja joissa pääsee aina kehittymään hiukkasen paremmaksi ja taitavammaksi versioksi itestään. Mulle tää hallituspesti tuli ehkä vähän puskista, eikä mulla ollu oikeestaan mitään aiempaa kokemusta mistään tähän kuuluvasta, mutta jo nyt, vain neljän lyhyen kuukauden jälkeen, mä oon oppinu ihan valtavasti uutta. Ja opin vielä varmasti monta kertaa enemmän loppukauden aikana ja sit kauden loppumisen jälkeen taas uusissa pesteissä. Ja just se on mun mielestä partiossa aika älyttömän siistiä.

 

Laura, talousvastaava

IMG_4474.jpgHei!
Olen Laura, ja tullut osalle ehkä tutuksi jo tämän blogin kautta. Partiota olen harrastanut vuoden saksassa ja syksystä 2004 Hahassa, eli syksyllä tulee täyteen 15 vuotta! (Tuntuu, että siitä on ihan hetki, kun odottelin ”maagisen 10 vuoden rajapyykin” täyttymistä.) Hallituksessa olen ollut muistaakseni vuodesta 2010 viime vuotta lukuun ottamatta, eli hallituspestiäkin on tullut tehtyä aika kauan. Hallituspestini on talousvastaavana toimiminen, eli pidän huolta siitä, että retkistä lähtee laskut osallistujille ja että budjetti ei ylity.

Hallituksen lisäksi johdan meidän lippukunnassa Superlaamat-seikkailijoita. Lisäksi minulla on kaksi projektipestiä: toimin Kliffa-kesäleirin kyläpäällikkönä yhdessä Lotan kanssa sekä johdan tulevan syksyn lippukuntaseminaarin, joka on tarkoitettu kaikkien pääkaupunkiseudun partiolaisten johtokolmikoille. Ja niin, tosiaan kirjoittelen Halkojaakin.

Pienempänä partio oli minulle yksi harrastus muiden joukossa, mutta mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän innostuin partiosta. Partiossa parasta ovat ystävät ja se, että pääsee tekemään ihan uusia juttuja ja kokeilemaan niitä omia rajoja. Partiossa myös oppii hurjasti sellaisia taitoja, mitä voi käyttää ihan tavallisessakin elämässä. Omalla kohdallani partio on opettanut minut rohkeammaksi. Pienenä olin todella ujo, mutta partiossa olen oppinut sanomaan asioita ääneen, vieläpä ihan vieraillekin tyypeille.

Saara, varajäsen

blogikuva_saara

Moikka!

Olen Saara, hallituksen varajäsen. Olen harrastanut partiota vuodesta 1993 ja hallituksessa olen nyt viidettä vuotta. Olen ollut mukana hallituksessa myös aiemmin, mutta tarkkoja vuosia en  nyt tähän hätään muista.

Varajäseneni pestiini kuuluu tällä hetkellä lippukunnan uutiskirjeen tekeminen yhdessä viestintävastaava Elinan kanssa. Aiemmin toimin hallituksessa viestintävastaavana, joten on ollut mukava päästä kehittämään uutiskirjettä entistä toimivammaksi.

Minulla ei ole tällä hetkellä omaa ryhmää johdettavana, mutta tuuraan tarvittaessa kokouksissa ja olen retkiapuna. Viime aikoina olen myös tehnyt viestinnän hommia erinäisissä kisoissa ja tapahtumissa Hahan ulkopuolella, mikä on ollut mukavaa vaihtelua viikoittaiseen ryhmänjohtamiseen. Yleisesti partiossa kiinnostaa uudet jutut ja projektit, kunhan vaan on (ja olisi) aikaa!

Katri, sihteeri

katrin kuva

Heissan!

Mun nimi on Katri Kääriäinen ja toimin hallituksen sihteerinä. Partiota olen harrastanut noin 9-10 vuotta (en osaa laskea tarkemmin) ja hallituksessa on tullut vietettyä vuosi (vai 2?) varajäsenenä ja sen jälkeen noin kaksi vuotta sihteerinä. Sihteerin tehtäviin kuuluu hallituksen pöytäkirjojen kirjoittaminen ja hallitustiivistelmien väsäily. Tämän lisäksi johdan Super Laamoja ja järkkäilen Himpuloiden kanssa omaa vaeltajaohjelmaan silloin kun ehditään. Fun fact vielä: en virallisesti kuulu hallitukseen vaan olen ulkopuolinen sihteeri.

Hauskaa syksyä kaikille!

 

Mainokset

Ystävä vuosien takaa

616244_192939070837681_1539425045_o

Pari viikkoa sitten sain Facebookissa viestin eräältä slovenialaiselta, johon tutustuin Roverwayllä 2012. Hän kuului siihen kolmikkoon, joiden kanssa taisimme viettää eniten aikaa yhdessä, mutta tuon yhdessä vietetyn viikon jälkeen minun ei ole juuri tullut pidettyä häneen – tai kehenkään muuhun siellä tutustumaani ulkomaalaiseen – yhteyttä.

Vuosien hiljaisuuden jälkeen yllätyinkin hieman hänen yhteydenotostaan. Hän kertoi olevansa tulossa Suomeen tyttöystävänsä kanssa ja kysyi, osaanko neuvoa heille hyvää majapaikkaa. Huomasin viestin vasta viime viikolla, useita päiviä sen saapumisen jälkeen, mutta vastasin, etten näin nopeasti osaa neuvoa. Samalla tiedustelin, milloin he olivatkaan tulossa Suomeen. Tänään, kuului vastaus.

Jatkoimme viestittelyä. Hän kertoi heidän löytäneen hyvän hostellin siksi pariksi yöksi, jonka he aikoivat viettää Helsingissä ja kysyi, voisinko lainata heille puukkoa (he kun eivät sitä olleet voineet kuljettaa mukana lentokoneessa), makuualustaa tai nuotiopannua. Lupasin lainata sekä puukkoa että makuualustoja, ja sovimme (muutaman mutkan) kautta tapaamisen heidän hostellilleen. Sain päivälliskutsun, mutta koska kello oli lähemmäs yksitoista illalla, jouduin kieltäytymään ja painumaan kotiin nukkumaan. Lyhyestä juttutuokiosta jäi kuitenkin hyvä fiilis. Sellainen, että olipa kiva tavata ja vaihtaa kuulumisia.

Viikon alussa viestitelymme jatkui. Tällä kertaa tavaroiden palauttamisesta. Alun perin oli ollut puhe, että he tulevat keskiviikkona takaisin pääkaupunkiseudulle ja voivat samalla palauttaa lainaamansa tavarat. Aikataulua kysyessäni selvisi kuitenkin, että he tulevat pääkaupunkiseudulle jo tiistaina. Samalla he kysyivät, josko olisivat voineet yöpyä meillä.

Niinpä eilen illalla lämmitin saunan ja katoin tavallisen kahden sijaan pöydän neljälle. Lähes vieraiden ihmisten kutsuminen kotiin jännitti (jo tavaroiden lainaaminen jännitti vähän), viikosta oli tulossa pitkä ja kaiken päälle olin todella nuhainen. Kuitenkin heti kun näin heidät hymyilemässä kaatosateessa pihalla tiesin, että oli ollut oikea ratkaisu kutsua heidät luoksemme. Vaikka ehdimme viettää vain illan yhdessä, oli mukava tavata vanha tuttu ja tutustua uuteen. Puhuimme paljon, jaoimme ajatuksia ja nauroimme. Yhden illan muistot lämmittävät toivottavasti pitkälle syksyyn, ja ehkä kohtaamme jälleen, joko Suomessa tai Sloveniassa.

Yllättävä kohtaaminen todisti sen, mitä olen jo pitkään sanonut: partiossa yksi parhaista asioista on kaverit. Yhtä parasta taitavat olla partion tarjoamat kokemukset. Jo näistä kahdesta syystä kannattaa mielestäni lähteä ulkomaille partiotapahtumaan tai kansainväliseen partiotapahtumaan Suomeen. Muiden maiden kansalaisilta oppii aina uusia asioita ja heidän kanssaan löytää uuden tavan katsoa omaa kulttuuriaan. Partiolaisten kanssa on kiva vertailla eri tapoja harrastaa partiota.

Jos ulkomaan partioreissut alkoivat kiinnostaa, niin kannattaa pitää Halkoja seurannassa. Meidän samoajavartiomme Ankka nimittäin osallistui tänä kesänä järjestetylle Roverwaylle Alankomaissa, ja he ovat luvanneet kirjoitella reissustaan tänne blogin puolelle.

_ Laura

Kuva Roverwayltä 2012.

Syksy on varma partion merkki

IMG_9771

Hei taas!

Syyskuu on jo alussa, ja lähes kaikkein kokoukset ovat jo alkaneet – nyt on siis Halkojankin syytä palata pitkältä kesälomalta ja kääntää katseet kohti syksyä ja partioarkea.

Mitä sä odotat eniten partion alusta tai tulevasta partiosyksyltä?

Itse olen jo useamman vuoden odottanut sitä, että pääsee näkemään taas niitä partiokavereita, joita ei ole kesän aikana tullut nähtyä. Lisäksi odotan kaikkia niitä uusia juttuja, joita syksy aina tuo tullessaan.

Partiosyksy on aina tarkoittanut myös partiokisoja. Moni sudenpentu tai ensimmäisen vuoden seikkailija on kenties osallistumassa Pinkkiin, ja tarpojat ja sitä vanhemmat saattavat olla lähdössä Espoon Punaseen eli Punkkuun. Mun mielestä parasta on ollut päästä syksyiseen metsään haistelemaan syksyn tuoksuja ja ihastelemaan usvaista aamua. Ja ihan yhtä parasta on ollut päästä kavereiden kanssa haastamaan itseään ja osaamistaan.

Syksy tuo tullessaan myös erilaisia retkiä. Meillä Hahassa sudenpennut ovat lähdössä yhteiselle päiväretkelle Hanikkaan, kun taas seikkailijat ja tarpojat lähtevät ikäkausiretkille koko viikonlopuksi. Syksy huipentuu koko lippukunnan jouluretkeen, joka itselleni on noussut yhdeksi lempitapahtumaksi.

Ja jos ei kisailu kiinnosta tai retkille ei pääse, niin ei hätää, kaikkea siistiä on varmasti luvassa myös kokouksissa. Niihin kannattaa mennä avoimin mielin, sillä tylsänkin kuuloiset asiat voivat paljastua oikeastaan aika mielenkiintoisiksi ja hauskoiksi.

Avoin partiopäivä la 8.9. – tule fiilistelemään syksyn alkua

Partiokauden aloitusta voi fiilistellä nyt myös koko perheen kanssa. Haha järjestää yhdessä Karhunvartijoiden, Kaskenpolttajien, Kivenlahden Piilevien, Lounapartion ja Mastonvartijoiden kanssa Avoimen partiopäivän, jossa on tarjolla vaikka mitä kivaa. Tahdotko tulla kokeilemaan srpaymaalausta? Vai oletko aina halunnut päästä pakohuonepeliin? Kiinnostaako boulderointi? Tätä, ja vaikka mitä muuta kivaa on luvassa lauantaina, joten tervetuloa!

Ja tervetuloa sinullekin, joka et vielä ole partiossa, mutta jota partio tai muka päivä ulkona kiinnostaa. Tsekkaa vielä: mainos_avoinpartiopaiva, niin saat lisää tietoa tapahtumasta.

Hyvää syksyn alkua kaikille!

_ Laura

ps. Mistä sinä haluaisit lukea täällä Halkojassa? Kommentoi alle omia halkotoiveita, niin katsotaan, mitä pystymme toteuttamaan.

Rakasta luontoa ja suojele ympäristöä #1

Tässä jatkan taas viime kuussa aloittamaani ihanne-esittelyä. Tänään vuorossa on kaikille tuttu “rakastaa luontoa ja suojele ympäristöä”. Tämä on toinen niistä ihanteista, jotka kuuluvat kaikille ikäkausille aina sudenpennuista asti. Toinen näistä on “kunnioittaa toista ihmistä”-ihanne. Voit käydä lukemassa enemmän siitä ja ihanteiden jaosta partioikäkausille edellisestä ihannehalosta.

Edellistä ihannehalkoa kirjoittaessani tuntui, että sanottavaa oli vaikka kuinka paljon. Luonnosta ja ympäristöstä kirjoittaminen taas tuntui paljon vaikeammalta. Miten sanoa niin tutusta ja läpikäydystä aiheesta jotain uutta ja mielenkiintoista? Tuntui, että kaikki tietävät, että kierrättäminen ja julkisten kulkuvälineiden käyttö on hyväksi, eikä muuta sanottavaa ole. Kuitenkin, kun aloin kirjoitella ideoita ylös, huomasin, että tämä ihannehalko alkoi paisua täysin järjettömiin mittasuhteisiin. Siksi päätin halkaista sen kahtia. Tässä halossa pohdin ympäristön ja luonnon eroa sekä sitä, mitä ne tarkoittavat partiolaisille. Seuraavassa halossa pohdin, luonnon rakastamiseen ja ympäristön suojeluun todella kuuluu ja mitä minä itse teen näiden asioiden eteen.

Luonto vs. ympäristö

Sanoina luonto ja ympäristö tuntuvat tarkoittavan aika samaa asiaa, ja ainakin minun oli aluksi vaikea hahmottaa, mikä näiden kahden sanan ero oikein on. Miksi luontoa pitää rakastaa mutta ympäristöä suojella? Eikö luontoakin pitäisi suojella? Niinpä käännyin luotettavan tietolähteen, eli Kielitoimiston sanakirjan, puoleen. Sieltä löytyi määritelmä niin luonnolle kuin ympäristöllekin.

Karkeasti sanoen luonto tarkoittaa sitä osaa maapallosta, jota ihminen ei juuri ole muokannut. Luontoa on maaperässä ja vesistöissä ja ilmakehässä. Luontoa ovat metsät ja vuoret, järvet, meret ja joet, suot ja tunturit. Luonto on jotain ihmisestä riippumatonta, jotain ikiaikaista ja sellaista, joka tulee (toivottavasti) säilymään vielä kauan sen jälkeen, kun ihminen on jo kadonnut maapallolta.

Ympäristö puolestaan on kaikki se, mikä ympäröi meitä. Meidän ympäristöömme kuuluu myös luonto, joka on kaikkialla läsnä, mutta ympäristöön kuuluu myös kaikki se, mitä ihminen on rakentanut. Fyysisen maailman lisäksi ympäristöämme on myös se kulttuuri, joka ympäröi meitä.

Kun jaottelun tekee, muuttuu ihannekin selkeäksi. Ihmisinä meidän pitää rakastaa luontoa eli sitä osaa maailmasta, joka ei ole meidän ihmisten muokkaamaa. Ympäristöä, johon kuuluu myös luonto, pitää puolestaan suojella niin, että se säilyy vielä pitkään meidän jälkeemme.

Partiolaisille sekä luonto että koko ympäristö ovat tärkeitä. Mitä olisikaan partio ilman teltassa syötyjä karkkeja ja sokerin houkuttelemia muurahaisia, aamuun asti valvottuja öitä tähtitaivaan alla tai kaatuneita kanootteja ja niiden tuomaa naurua, joka raikaa järven yli? Mitä olisivat kokoukset ilman turvallista kaupunkia, jossa voi lähteä kokeilemaan kaupunkisuunnistustaitoja tai myyntionnea adventtikalenteriaikaan? Partiolaisille niin turvallinen ja hyvinvoiva luonto- kuin kaupunkiympäristö ovat elinehtoja, mutta kuten jo ihanteesta käy ilmi, on luonnolla erityinen merkitys partiolaisille.

Partiolainen haluaa oppia tuntemaan luonnon. Luonnossa pääsee kokeilemaan omia rajojaan ja katsomaan, kuinka vähällä ihminen voi pärjätä. Toisaalta luonto houkuttelee rauhoittumaan ja keskittymään itseen ja kavereihin. Ainakin minun tulee metsässä melko helposti unohdettua puhelin rinkan tai takin taskuun sen sijaan, että jatkuvasti tarkistaisin, kuka on laittanut minulle viestin tai päivittänyt tilansa Instagramissa. Luonnon hiljaisuudessa myös ajatukset hiljentyvät.

Seuraavassa halossa käsitellään enemmän sitä, miten luontoa voi rakastaa ja ympäristöä suojella.

_ Laura

Kiitos äiti

Olen ollut useamman kerran lähdössä kotoa retkelle, kun äidin ääni on pysäyttänyt eteiseen.

“Onko sulla nyt varmasti tarpeeksi lämmintä päällä?”

“Mä voin vielä tuoda sulle pipon/hanskat/ulkohousut/villapaidan.”

“Mulla on tällainen lämmin paita/takki, otatko sen vielä mukaan?”

“Oletko sä syönyt? Ota tästä evääksi baanaani ja mehua.”

“Otatko vielä suklaalevyn?”

Usein on tullut vastattua, että en tarvitse. Joskus jopa huudettua kiireessä, ettei ole aikaa jäädä keskustelemaan vaatteista ja että rinkkaan ei enää yksinkertaisesti mahdu enempää tavaraa. Että olen jo iso, että osaan pakata itse. Että ole jo hiljaa.

Lähes yhtä usein on silti tullut lähdettyä rinkka hieman täydempänä, jokin epämääräinen viimehetkessä koottu vaatenyssäkkä kädessä ja karkkipussi toisessa. Ikinä ei näiden kertojen jälkeen ole tarvinnut palella tai olla nälissään. Löytyy niitäkin kertoja, kun olen pakannut ja lähtenyt ennen kuin äiti on ennättänyt tulla kotiin, ja metsässä palellessani olen toivonut, että äiti olisi kuitenkin ollut kotona.

20180511_084100.jpg

Äitiä tulee helposti pidettynä itsestäänselvyytenä ja äidin neuvoja täysin turhina. Välillä on kuitenkin hyvä miettiä, kuinka ihana ja tärkeä ja oikeassa äiti oikeastaan onkaan. Jos oma äiti on äitienpäivänä muualla, niin äitienpäivää voi myös siirtää itselle sopivampaan ajankohtaan. (Se on kalenterissa toukokuun toisena sunnuntaina vain, jotta muistaisimme viettää sitä.) Tai jos oma äiti on kokonaan poissa, niin miksei tänään voisi juhlistaa isää tai muuta tärkeää oman elämän aikuista.

Teimme seikkailijoiden kanssa äitienpäivälahjakortteja (ja mummienpäiväkortteja), jotka sisälsivät hyvän työn. Vaikka oma äitienpäivälahja olisi jo annettu tai lahja kokonaan unohtunut, voit vielä antaa äidille lahjaksi hyvän työn – joko tänään tai sitten minä tahansa muuna päivänä.

Hyvä työ voi olla esimerkiksi astianpesukoneen tyhjennys, ruuan laitto tai pikkusisaren vahtiminen. Vaikka työ tuntuisi kurjalta, siitä tulee kuitenkin iso ilo joten uskon, että se on vaivan arvoista. Lahjakortti voi sisältää myös jotain muuta kuin hyvän työn, kuten esimerkiksi yhteisen kävelyreissun tai vaikka jalkapesun.

Itse pesin äidin pyörän talven jäljiltä, öljysin ketjut ja pumppasin ilmaa renkaisiin. Työ ei ollut minulle iso mutta tiedän, että äitiä se ilahdutti. Kannattaakin miettiä juuri jotain sellaista, josta tietää oman äidin suun leviävän hymyyn.

20180511_084155.jpg

Jokainen äiti on erilainen ja jokainen heistä yhtä tärkeä. Haluan äitienpäivän kunniaksi kiittää ihan jokaista äitiä, mutta erityisesti niitä, jotka ovat mukana meidän hahalaisten taustajoukoissa.

Kiitos sinulle, joka olet ilmoittanut tyttäresi partioon, jotta me saamme tutustua häneen paremmin.

Kiitos sinulle, joka olet kannustanut lasta osallistumaan partioon ja auttanut ja tukenut silloinkin, kun on ollut vaikeaa.

Kiitos sinulle, joka olet kuljettanut tai hakenut lapsen partiosta.

Kiitos sinulle, joka olet tarjonnut kyydin retkelle tai sieltä kotiin.

Kiitos sinulle, joka olet ymmärtänyt kuraisia ja savuisia vaatteita.

Kiitos sinulle, joka olet varmistanut, että ne vaatteet ovat seuraavallakin kerralla mukana vain tullakseen uudestaan liatuiksi.

Kiitos sinulle, joka olet ruokkinut nälkäisen lapsen, joka on tullut partiosta kotiin.

Kiitos sinulle, joka olet viikonloppuaamuna herännyt aikaisin vain lähettämään partiolaisen taas yhteen uuteen partiotapahtumaan.

Kiitos sinulle, joka olet auttanut kokousten pitämisessä: tuurannut tai muuteen toiminut johtajana, vaikka ihan lyhyenkin aikaa. Tämä kaikki on ollut todella arvokasta.

Kiitos sinulle, joka olet tullut retkelle auttamaan, niin pienissä tai isoissa hommissa.

Kiitos sinulle, joka olet aloittanut partioäitinä ja vaihtanut roolia partiolaiseksi.

Kiitos sinulle, joka olet ymmärtänyt – niin omaa lasta kuin meitä johtajiakin.

Kiitos sinulle, joka olet kehunut, kannustanut ja kiittänyt.

Kiitos sinulle, äiti.

20180511_084108.jpg

Hyvää äitienpäivää jokaiselle äidille!

_ Laura

Kuvat: Itse vien aina valkovuokkoja äidille. Onko teillä joku äitienpäiväperinne?

Katsaus partioviikkoon

Mitä kaikkea partioviikolla tapahtuikaan?

Arkiviikolla pidettiin kokouksia. Pelkästään meidän lippukunnassa on kolme sudenpentulaumaa, kaksi seikkailijajoukkuetta ja neljä tarpojavartiota – ja tämän lisäksi vielä kolme samojaja- ja yksi vaeltajavartio. Eli aika monta kokousta ja aika monta osallistujaa niissä kokouksissa, ihan niin kuin joka viikko. Jotenkin näitä kokouksia tulee pidettyä ihan itsestäänselvyyksinä, mutta todellisuudessa jokaisen kokouksen takana on useampi johtaja, jotka käyttävät aikaansa niin kokousten suunnitteluun kuin pitämiseenkin. Siksi ihan jokainen heistä ansaitsee ison kiitoksen.

Yksi tällainen kiitoshetki oli perjantaina, kun Pääkaupunkiseudun partiolaiset järjesti partiojohtajien juhlaillallisen kaikille PJ-kurssin käyneelle. Myös Hahasta oli täällä osallistujia.

Viikonloppuna oli sitten vähän aktiivisempaa tekemistä. Lauantaina seikkailijat ja tarpojat kisasivat piirimestaruudesta Törmässä ja sunnuntaina sudenpennut osallistuivat omaan Supersupe-tapahtumaansa.

Omalta osaltani partioviikko näytti aika tiivistetysti juuri siltä, kuin oma partioarkeni yleensäkin. Partioviikkoa edeltäneenä sunnuntaina otin varaslähdön ja osallistuin ELLIn eli Espoonlahden lippukuntien järjestämään johtajahuoltoon. Torstaina olin ryhmän kokouksessa ja lauantaina Törmässä. Lisäksi tiistaina tein tämän hetken lempiprojektiani piirissä, eli lippukuntaseminaaria. (Todellisuudessa teen melko paljon partiota myös lippukunnan muualla kuin Hahassa.) Kaiken tämän lisäksi yksi merkittävä juttu partioviikolla oli Halkojan aloittaminen.

Toivottavasti olette nauttineet blogin alkutaipaleesta, tästä on hyvä jatkaa yhdessä eteenpäin!

20180424_092703.jpg

ps. Halkojan huivihaasteeseen osallistui vain yksi kuva(sarja), jonka ottivat Natchokikit-tarpojavartio. Näin ollen voitto sekä upea ankkaheijastin menee luonnollisesti heille!

Törmäilyä kevätsäässä

IMG_6046

IMG_6132

IMG_6054

IMG_6050

IMG_6087

IMG_6078

IMG_6075

IMG_6059

IMG_6066

IMG_6071

IMG_6070

IMG_6060

IMG_6076

IMG_6109

IMG_6108

IMG_6099

Eilen sunnuntaina kisattiin Pääkaupunkiseudun partiolaisten kevätsarjojen piirimestaruus. Hahasta mukana oli viisi vartiota: Aarnikotkat, Teletapit ja Superlaamat turkoosissa sarjassa (10–12-vuotiaat) sekä Viemärikirahvit ja Natchokikit oranssissa sarjassa (12–15-vuotiaat tytöt). Huippua, että saatiin näin monta osallistujaa meidänkin lippukunnasta.

Itse olin saattamassa Superlaamoja. En siis saanut osallistua tehtävien tekemiseen tai muuhunkaan, kunhan kuljin tyttöjen seurana. Tytöt olivat reippaita ja niin suunnistus kuin tehtävätkin sujuivat. Lähdössä rakennettiin pokasaha, ensimmäisellä rastilla tunnistettiin kasveja, ja toisella rastilla köytettiin riuku puuhun 1,2 m korkeuteen ja autettiin yksi vartion jäsen riu’un yli. Kolmannella rastilla oli ensiapuun liittyviä monivalintakysymyksiä, ja neljännellä rastilla tehtiin perunamuusia ja jauhelihapihvejä. Viidennellä rastilla esitettiin sananlaskuja pantomiimina (ja saattajalle tarjottiin sekä suklaata että salmiakkia!), ja kuudennella pyörittiin kepin ympäri tukkihumalaan ja siirreltiin vettä ämpäristä lasin avulla.  Viimeiseltä rastilta juostiin kiri maaliin raa’an kananmunan kanssa, ja maalissa vielä muisteltiin, minä vuosina mitkäkin partioleirit ovat olleet. Matkatehtävänä piti kuljettaa kaksi riisiä lähdöstä maaliin, täydentää partiolauluihin puuttuvia sanoja sekä tietenkin käyttäytyä partiomaisesti.

Vanhemmat sarjat kiersivät radan toisin päin, ja huhujen mukaan heillä oli lisäksi ainakin ruokarastilla lisänä pastankeittotehtävä sekä matkalla pistesuunnistusta. Tosin samojen huhujen mukaan ihan kaikki meidänkään vartiot eivät tainneet sitä pistesuunnistusosuutta tehdä, tai edes muistaa. Onneksi mahdollinen kisamenestys ei välttämättä kaadu tähän, ja lopulta tärkeintä on, että hauskaa oli. Ja kuulemma oli ollut! Muita meidän muita turkoosin sarjan vartiota en nähnyt kuin pikaisesti eri rasteilla, mutta ainakin silloin fiilis vaikutti hyvältä. Kaiken kaikkiaan siis erityisen onnistunut päivä.

Kuvia en valitettavasti juuri saanut muista vartiosta, mitä nyt Natchokikeistä ja Viemärikirahveista muutaman ruokarastilla. Superlaamojen mukaan Viemärikirahveilla oli kuulemma paljon hienommat kisanumerolaput kuin meillä, mikä piti ihan paikkansa.  Emme olleet ehtineet valmistautua kisoihin yhdessä, sillä vietimme tällä viikolla kokouksen kolon sijaan Soukassa liikennepuistossa. Niinpä olin ottanut varusteiden keräämisen vastuulleni, ja kisanumeron oli tylsästi piirtänyt keltaiselle pahville, ainoana lisänä kisavartion nimi ja lippukunta. Onneksi tämäkin asia saatiin korjattua, kun  tytöt vähän tuunasivat meidänkin lappua ruuan valmistumista odotellessa, ja hienohan siitä tuli. Lupasin, että ensi kerralla, kun lähdetään kisaamaan, varataan kisoja edeltävästä kokouksesta aikaa, jotta ehditään yhdessä valmistautumaan kisaan enemmän.

Meillä oli aivan huippuhauska päivä, ja sumuisesta aamusta huolimatta sää muuttui päivän mittaan oikein aurinkoiseksi. Olin varautunut auttamaan suunnistuksessa, mutta paljastui, että tärkein tehtäväni oli todeta, että ihan oikeaan suuntaan ollaan menossa. Toisella rastivälillä oli hieman haparointia, kun metsän polut eivät olleet aivan niin selviä, kuin kartassa. Yhdessä vaiheessa ehdotin, että voisimme palata purolle, jossa tiesimme olinpaikkamme. ”Ai tonne asti?” oli vastaus, ja pienen kartanpyörittelyn jälkeen tuli päätös. ”Me ollaan varmaan tuolla kalliolla, ja toi on toi talo joka näkyy puiden välistä. Nyt meidän pitää mennä vaan vähän tonne vasemmalle, niin tullaan rastille.” Ja niinhän siinä sitten kävi.

Melkein harmittaa, että ihan parin vuoden päästä nuokin kasvavat niin isoiksi, etteivät enää tarvitse saattajaa kisoihin. Mutta onneksi aina tulee uusia kisoja, joihin meikäläinenkin voi päästä ihan kisaamaan. Niitä odotellessa!

_ Laura

IMG_6090

ps. Taisin luvata tälle viikolle halon per päivä, mutta eilinen jäi erinäisistä syistä harmillisesti väliin. Älkää silti huoliko, paikkailen tilannetta sitten ensi viikolla.